Translate

perjantai 30. joulukuuta 2016

Perinteinen aattoluukku Eijan kanssa! ūüėć

.Perinteitä pitää olla! Jo muutamana jouluna olemme Eijan kanssa vaihtaneet aattoluukun.
Itsellä se olikin ainoa.
Paketista paljastui pieniä paketteja ja niissä
asiankuuluvat ohjeet avaamisajasta.
Ensimmäisen sai avata jo aamusta. Sieltä löytyi
pitsikassi ja selvästi tarjoiluvati.

Sitten sai avata seuraavan edellisen avattua.
ja Salmen ja Arvon piti olla avaamisessa läsnä....


...ja kun paketti avautui, ei ollut Salmen riemulla rajaa....
Arvo taas kalpeni! ūüėÉ

Salme on tikahtua.... Arvo ei edelleenk√§√§n saa sanaa suustaan... Nousee testaamaan kuitenkin, kun Salme naurun keskell√§ patistaa.... T√§st√§ varmaan kuullaan viel√§


Sitten oltiin jo joulurauhan julistuksen jälkeisessä ajassa....
Ihanan pehmeään kangasnenäliinaan oli kääritty jotain mitä saattoi tuunailla välipäivinä.... Puinen koppi! Wc, liiteri, vaja, possula...



ja sitten viimeinen paketti avattiin illalla muiden jälkeen.. Ei ennättänyt yhteiskuvaan, pääty kamarin ikkunaan hetimiten. Kaunis!

yhteiskuvaa ihanuuksista. Pienen pieni nukkekin... Onkohan se Huolinukke.

Hyvin mahtuu kuntopyörä Arvon huoneeseen.

Arvo itse oli jo pihalla... Jaa-a, tähän saisi hyvän työkaluvaradton. Olisi tilaa mopedin osillekin..

Salme taas on pienen onnettomuuden jälkeen sohvalla lepuuttamassa särkynyttä jalkaansa. Hyvin se tuntuu kestävän liimasiteen kanssa. Samalla sohvalla voi suunnitella uuden kopin tulevaisuutta. Se olisi tilavampi puusee... Ovessakin oikein sydän... Toisaalta, sekin olisi ulkohuussi... Niin, jos puutarhavaja... Sinne saisi talvipesän myös kaneille!

Kiitos Eija! (eijulista.blogspot.com) Aivan ihana aatto ja joulun jatkot aattoluukun kera. Pidetään perinteestä kiinni!
edit. Kokonaan jäi mainitsematta kasa karamelleja joita oli "kyytipoikana" pakettien avaamiseen ja ohjeisiin liityen. Harmi - niitä nyt ei ole yhtään kuvattavaksi..

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluiltana vielä

Ilta on kääntynyt yöksi
ja Aura ja Penttikin lähteneet kotiin. Pihalla vielä loistavat jolun valot...



ja sis√§ll√§kin viel√§ valvotaan... 



Kuusen alta Salme ja Arvo ottavat paketit...


Kaunis jouluinen rasia oli kutkutellut Salmen mieltä ja sitten Arvo oli ojentanut sen Salmelle.
Suloinen posliinilumiukko!


Salmen oli yleensä kovin vaikea pitää paketit hypistelemättä, mutta Arvo oli tuonut paketit vasta juuri ennen Auran ja Pentin tuloa kuusen alle, eikä Salme ollut ennättänyt niitä tunnustella.
Arvo katseli Salmea lämmöllä, kun ojensi hänelle suuren paketin.


Salme avasi sitä varovaisesti...


oooihhhh... 


Voi että! Salmen silmiin nousee ihan kyynel. Salmen rakas apinalelu!
Arvo kertoo vähän siivoilleensa vanhan liiterin uumenissa ja löytäneensä sen. Oli sitten putsaillut sitä pitkin syksyä. - Salme on niin onnellinen!


(apina ja lumiukko sekä pyöreä rasia on Rulluddin pikkujouluista, Saara Vallinevan tekemiä,
oi, olen niihin yhtä rakastunut kuin Salme <3 )

.

Kaataisikohan Arvo vileeä kupin kahvia.. voisi ottaa sen kanssa yhden tortunkin..
Voi miten tässä olikin hyvä olla...


Niin oli, samaa mietti Arvokin - pitäisiköhän sitä nyt sitten... vai mitä, onkos joku
semmoinen parempi hetki... khrööhööm, tuota... Salme... niin, tuota...kuule...
Niin, tuota,----------- Ottaisitkos kupin kahvia?
No voi hemmetti, miten se nyt näin meni...


Juu, kiitos - tahdon  min√§.... tuotko tortunkin..

Vihdoin on Joulu

Jouluaattona Salme herää virkeänä.
Vetäisee villasukat jalkaan ja hiipii alakerteaan. Riisipuuro tulelle.
Puuro saa hautua hiljalleen, Salme laittaa voileivät ja kattaa pöydän.
Kuulostelee sitten, joko Arvo herää.


Kun puurot on syöty, Salme koristelee kuusen ja kun kuuseen syttyy valot, on Joulu tullut.
Salme huokaisee. Vaivihkaa kuusen alle sujahtaa jokunen pakettikin.
Kuusi ja sen luoma valo, on joka vuosi yhtä sykähdyttävää. Tulee herkistynyt mieli.
Pintaan nousee muistoja, jo hyvästeltyjä ihmisiä... ja onkin aika käydä viemässä heillekin jouluinen tervehdys.


Lähdetään Kirkolle. Käydään kirkkomaalla viemässä kynttilät Salmen isän ja äidin haudalle.
Samalla kirkkomaalla lepää myös Kappalainen Axel Ahl, Fiona vaimonsa vierellään. Salme vie kynttilät myös heidän kummulleen.
Kumpa molemmat olisivat voineet saada leposijansa Kauppakylästä, mutta sodan pyörteissä niin moni asia muuttui.
Sytytetään kynttilä myös Arvon vanhempien muistolle. Heidän hautansa on naapuri kaupungissa, matkan päässä.
Kirkkomaalla tavataan samalla asialla olevia kyläläisiä, vaihdetaan muutama ystävällinen sana ja toivotellaan Hyvät Joulut puolin ja toisin.

Kun on palattu kotiin, iltapäivällä pakataan kassiin saippuat ja pyyhkeet ja lähdetään Osuuskaupalle Joulusaunaan.


Onneksi sauna oli erillisen√§  rakenuksena pihalla, niin se v√§lttyi palovahingoilta.


Tänä jouluna onkin sovittu, että Osuuskauppiaat Aura ja Pentti tulevat Salmen ja Arvon luokse
syömään ja aattoa viettämään.


Salme tuo pöytään perinteiset laatikot, rosollin ja tietysti kinkun.


 Istutaan pitk√§√§n, sy√∂d√§√§n hartaasti, maistellaan  ihania, koko vuoden odotettuja makuja ja vertaillaan mik√§ laatikko on kenenkin herkkua. Salme on kovin perunalaatikon kannalla, Arvo ehdottomasti lantun. Ja Aura liputtaa my√∂ lantulle. Pentti pit√§√§ porkkanalaatikosta, joskin isoon mieheen uppoaa sortti kuin sortti.


Kerrotaan rakkaimpia joulumuistoja. Onkin paljon erilaisia mahtunut jokaisen matkan varrelle.



Arvo on jossain varmaan ottanut Pentin kanssa snapsit, arvuuttelee Salme,...


...kun Arvo kröhäisee kurkkuaan selväksi ja kajauttaa sitten ilmoille...


Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain,
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan?




Hyv√§√§ Joulua kaikille!. 

lauantai 17. joulukuuta 2016

Ja sitten leivotaan

Tänään on leivonta päivä. Salme nousee jo varhain ja laskeutuu alakertaan. Laittaa puita hellaan ja hakee kulhot esille.


 Salme leipoo jouluksi ihan tavallista pullaa.
Salme vaivaa pullataikinan nousemaan.
Sillä aikaa kun taikina nousee, keittää Salme kahvin.
Ehtii siinä istua aamun hiljaisuudessa ja katsoa, kun yön sininen hiljalleen vaalenee.


Salme paistaa myös aina taatelikaakun ja sitruunalla maustetun sokerikaakun.
Ilman niitä makuja ja tuoksuja ei joulu ole joulu.

 Joulutorttujakin Salme paistaa. Voitaikina on kaulittu jo edellisen√§ iltana. Nyt vaan paistetaan samalla kun joulupullakin.



Onkohan se Arvo jo siistinyt oman kamarinsa? Lupasi ennen kuin lähtee metsään.


Tänään tuodaan kuusi, Arvo lupasi käydä kuusimetsällä.
 Naapurin is√§nn√§n maalta sai k√§yd√§ hakemassa kuusen harvennus alueelta.
Voisihan sen tuoda jo sisään sulamaan. Siitä lähtee aina niin ihastuttava tuoksu.
Joulun aika onkin oikeastaan t√§ynn√§√§n  ihania tuoksuja.
Salme huokaa nautinnollisesti ja kääntyy ottamaan pellillisen torttuja uunista,

Pitääkin hakea ne koristeet esille.


torstai 15. joulukuuta 2016

Pihakin valmistautuu jouluun

Salme havahtuu aamulla ja ilahtuu - yöllä on satanut lunta!
Ei paljoa, mutta sen verran, että maa on hiukan valkoinen.
Pakkasta ei juurikaan ole, mutta kovasti tästä Salme ilahtuu.


Silmä kiertää ja tarkastaa talveen kääriytyvä pihaa; keinu odottaa kevättä..


... vesitynnyrit  on k√§√§nnetty yl√∂salaisin, etteiv√§t j√§√§dy
ja arat kukat peitelty talvea vastaanottamaan ja ehkä koviakin pakkasia.
Pihan eläimet on viety Naapurin isännän navettaan.
Salme oli vannottanut, että possut laitetaan turvalliseen karsinaan - näin joulun alla.
Arvo puolestaan vannotti, että Salme ei lähde mukaan joulukinkun hakuun... Kahtena kertana kun oli kinkun kera mukana tullut elävä possu.



Salme on itse taitellut havukranssin. Nyt on sopiva hetki laitaa se oveen.


Ja portaillekin laitetaan joulua toivottamaan Iitukalta saatu ihana asetelma ja vanha joulutonttu.


Arvo on ahkeroinut sähköjohtojen kanssa.
Tässähän nämä valot ovat oikein hyvät, eikös! Lyhdyt ovat samat jotka Urkki toi tullessaan silloin kesäjuhliin.
Jaa-jaa  -  mitk√§ juhlat ne olivatkaan! Oli Iitukka ja olivat Terttu ja Kerttukin. Ulkona sy√∂tiin ja tanssittiin, oikein letkajenkkaa koko y√∂ ja Arvo intoutu laulamaankin ... niin, hyv√§t olivat juhlat, muistelee Arvo..


Ja hyvinhän nämä loistavat tässä näin joulunakin.


Ja kun päivä kääntyi iltaan ja hämärtyi, ne näkyivät mukavasti kamarin ikkunasta.


Ja Arvo oli kytkenyt pihavalonkin. Nyt näki tulla pihaan pimeällä.



 On turvallista liikkua, ei tarvitse pelk√§n taskulampun valossa menn√§ ulkohuussiinkaan, tuumaa Salme. Ja samalla muistaa miten  mukava oli Iitukalla se sis√§vessa. Etenkin n√§in talvella...
Koko piha valmistautuu ottamaan Joulua vastaan.


Ja kovin ovat kutsuvat - valot.


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kohti joulua

Kun oli saavuttu kotiin, Salme oli mukavissa tunnelmissa, muisteli Iitukalla vietettyjä päivä, kaikkea mukavaa mitä oli taas puheltu - vähän tyttöjenkin kesken, kun Jalmari ja Arvo olivat omissa touhuissaan.
Iitukka oli my√∂s surruutellut ompelukoneellaan - ja miten olikaan surruutellut! Kyll√§h√§n Salme tiesi, ett√§ Iitukka oli hyv√§ ompelemaan, mutta se mit√§ Iitukka pisteli tulemaan, oli kyll√§ niin hienoa;  kokonainen asu. Sit√§ piti v√§h√§n viel√§ sovitella kotonakin..



T√§m√§ pistet√§√§n sitten aattona p√§√§lle... pit√§√§ laittaa henkarille ja vaatekomeroon siksi aikaa. On se Iitukka taitava.


Salme oli laittanut piparitaikinan edellispäivänä tekytymään. Hyräillen pisti
Salme mekon komeroon ja sipaisi hiuksiin liinan ja lähti alakertaan.
Alakerrassa aloitti sitten piparien teon.


Salme leipoi aina tummien piparien lis√§ksi my√∂s vaaleita pipareita. 

Piparitaikinoiden ohjeet olivat kulkeneet suvussa jo pitkään.
Niit√§ leipoessa Salmella oli aina sellainen harras olo; tuli  muisteltua menneit√§ sukupolvia. Samalla piparien laitto aloitti aina Salmella jouluun valmistumisen.
Joulun valmistelujen piti olla kiireetöntä ja nautinnollista, niin kuin päivä jolloin paistettiin piparit.



Itse piparit, hunajakakut, ovat tuhansien vuosien takaa hyvin kaukaa - jostain Egyptin suunnalta, Indusvirran laaksosta ja ensin valmistettu vehnäjauhoista ja hunajasta. Idästä saapuneiden mausteiden myötä oli niitä alettu maustaa. Ristiretkeläisten ja kauppiaiden mukana ne levisivät Eurooppaan ja sieltä myös tänne. Ensimäiset kaksi tynnyrillistä Suomen Turkuun. Piparien koko, näkö ja koostumus on matka varrella muuttunut kuin niiden käyttötarkoituskin, mutta maistuivat yhä ja olivat suosiossa.

Piparien mallit olivat havainnollistavia kuvia, kun jumalilta uhraamalla pyydettiin jotain. Pyöreä perinteinen piparimalli kuvasi kukkaa jonka myötä pyydettiin satoisaa vuotta, vaurautta ja hedelmällisyyttä.
Possun muotoinen taas oli peruja Viikinkiajoilta ja sillä pyydettiin rikkautta ja ukot ja akat taas pitkää ja onnellista elämää.
Eli alkuperä liittyi jumaliin ja uhrauksiin, olihan hunaja niin kallis ja ihmeellisen ihana herkku, että voi ajatella jumalien sitä syövän ja olevan pyynnöille erityisen suopeita.

Niin jumalinen oli tuote, että luostareilla oli ensin vain lupa valmistaa piparkakkuja ja sieltä ne sitten vähitellen levisivät ja tulivat pappiloihin ja kartanoihin kahvipöytään.


Eik√§ Kauppakyl√§nk√§√§n pappila tehnyt poikkeusta. 
Salmen reseptit olivat peräisin Kauppakylän pappilasta jossa Salmen isän mummo, Kappalainen Axel Ahlin vaimo Fiona niitä leipoi aina jolun alla.

Niitä paistettiin hirmuiset määrät ja säilöttiin isoihin lasipurkkeihin joita säilytettiin verannan kylmässä, valolta suojassa olevassa komerossa.
Niitä käärittiin myös kangasnyytteihin ja joulun alla Fiona Ahl kävi kylän taloissa, tölleissä ja tuvissa viemässä joulutervehdyksenä tuoksuvan ja maistuvan kangaspussin. Saattoi siellä olla myös jouluinen leipä ja tuoksuva omena, jos satoa oli saatu säilymään.

Kyllähän niitä leivottiin jo tuolloin myös tavallisen väen parissa, mutta tervehdys oli tervetullut köyhimpiin tupiin joilla ei ollut varaa mausteisiin ja niin suureen määrään voita jota hyvään piparitaikinaan
 pistettiin.  


Salmella oli myös vaalea taikina tekeytymässä. Aina oli leivottu myös vaaleita pipareita.
Jahas, missäs se Arvo - pitäisi puita hakea lisää, niin pääsee kohta paistovaiheeseen. Kas kun ei ole ollut taikinaa jo rohmuamassa...



Kohta olisi ensimmäinen pellillinen valmista ja sitten kylmää maitoa lasillinen ja tuore pipari!
Voi miten Salme rakasti joulun tuloa.