Translate

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Lamppuja Salmelle

Syksyn myötä pimeys on saapunut, Salmenkylälläkin on mustaa ja pimeää,
kun ei ole satanut lunta. Siellä täällä pimeässä loistaa talojen ikkunoista valot.
Pari niistä kuuluu Salmelle....


...kuistilla vielä ilman varjostinta..
ja Salmella uutuuttaan hohtava hattu! - nimensä mukainen; sen reuna hohtelee - näkyypä hyvin, kun odottelee pimeässä pysäkillä linjuria... Hattu on lahja Leenalta, Kiitos kamalasti!


Salmella on ollut keittiössä valo - silloin kun se on pysynyt katossa... Tuskailin asian kanssa, kun on vaikea "valmiiseen" kattoon naulata, tai porata mitään ripustus koukkua tai muuta. Teippi ei pysy, kiinnitysvaha ei pysy... kunnes ihana vävypoikani antoi vinkin; olin jostain ostanut sellaisen pehmeän ja taipuisan arkin jääkaappimagneetteja Efelle ja kun isänsä niitä irroitteli, sanoi, että tästä saat  leikattavaa magneettia  johonkin pieneen... älä heitä pois...


Leikkasin siitä pienen pyöreän palan, oli helppo leikata - ja liimasin äkkiä kyhäämääni lampunvarjostimeen. Olin pujottanut lampun aukosta ensin ja sitten päällystin kankaalla aukon pienemmäksi ja tähän laitoin pienen reiän  - johdon kokoisen ja halkeaman reunaan, josta taivutin sen  johdon ympärille

Kamarin kattoon toinen... liimasin pienet magneetit kattoon, ja hupsis, nämä kestävät oikein hyvin 


Ainakin tämän painon kestää; lamppu ja varjostin. Toinen on jonkin pullon muovikorkki ja toinen on kertakäyttöpikarin jalkaosa josta leikkasin osan pois, olisi ollut muuten liian suuri.


Ja tässä tätä mukavaa leikattavaa materiaalia...


Johdot laitan pintavetona niin kun ennenvanhaa oli tapana ja kiinnitän vahalla, Tacky Waxilla -
 niin saan irti kun tarvii...

Salme on siirtänyt pelakuut kuistille talvehtimaan...


Kurpitsa sato kerätty, alkaakin säilöminen, saa joulupöytään kurpitsasalaattia ja pikkelsiä....



 On alkanut aika jolloin pihalla ei paljoa voi enää tehdä ja siirrytään sisälle... kirjat odottavat, käsityöt ja tunnelmointi kynttilöitä poltellen...


Ja amarylliksen sipulit ovat innostuneet kukkimaan, näissä on mennyt ajoitus pieleen, mutta Salmea ne ilahduttavat jo nyt  - ei sen väliä, joulu tahi ei, kauniita ovat (ruukku on Tarun tekemä samoin omenakulho - ihanat!)

 Mukavaa syksyä ja talven odotusta!


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Syksyn puuhia

Salme oli komentanut Arvon ulos - ja ränni- ja tynnyrihommiin.
Pitkään oli Salmen talo ollut rännittä ja vedet ropissee pitkin kattoa ja ripsunut milloin mistäkin niskaan, tai kukkapenkkiin.
Ja hyvää kasteluvettä meni aivan hukkaankin.
Nyt oli Arvo saanut hankittua pari tynnyriä.
Niitä sitten siirsivät pihalla oikein hiki päässä Jampan kanssa.

Niin, Jamppa oli kylän omia miehiä. Jotenkin tutustunut Arvoon ja mitä enemmän Arvon kanssa jutteli, sen enemmän ihaili. Nyt oli ruvennut ilmestymään pihapiiriin milloin minkin asian varjolla.
No, siinä on hyvä kaveri räystäs hommiin, totesi Salme ja komensi molemmat miehet ulos.


Kyllähän sitä kaksi miestä äkkiä pari tynnyriä siirtää


No niin, siinä se on ja tukevasti kiilattu kivillä vaakaan.


Onkos tämä nyt hyvin alla - eiköhän, kyllä se tynnyriin lorisee 

Sillä välin sisällä Salme puuhasi syksyyn kuuluvaa tärkeätä päivää - se on  kaalikäärylepäivä.



Se on päivä jolloin keitetään kaalinpää poikineen,  keitetään
riisipuuroa ja paistellaan jauhelihaa ja sitten siirapilla ja voilla voidellaan
ja rauhassa paistellaan kauan, hiljalleen pehmeiksi ja maukkaiksi.
Silloin on lupa syödä survotun puolukan ja hilloin kanssa niin monta kuin vain jaksaa.
(tässä kaapissa on Saaran tekemät upeat emalikulhot, kuten allakin Saaran taituroimia vuokia)



Salme sai Saaralta (Vallineva) niin upeita vuokia, että heti oli ryhdyttävä kaalikääryleiden paistoon.




Ja uusi yläkaappi - hmmm. Salme ei sanonut tästä mitään.....

lauantai 12. syyskuuta 2015

Puolukka satoa

Salmen talo kylpee kauniissa syysauringossa

 
 Arvo on komennettu eteisen komeroon hakemaan tuiki tärkeät välineet; mehumaijat - ja aivan, kaksin kappalein...


Puolukkaan on metsät pullollaan ja Salme onkin viettänyt enemmän aikaa metsässä kuin kotona.
Iso osa survotaan sokerin kanssa ja syödään sellaisenaan, mutta puolukkaa riittää jopa mehuksi saakka. Siitä saakin muun muassa hyvää vispipuuroa ja toki ihan janojuomaksi. Onkin terveellistä.



Salme on innoissaan - mikään ei ole ihanampaa kuin mehustaminen, hilloaminen ja ennen kaikkea Salme rakastaa täysinäistä kellariaan jossa pullot ja purkit ovat kauniissa riveissä hyllyillä.



Jotenkin Arvo tuntee aina kaipuuta järjestötehtäviin juuri samoihin aikoihin, kun Salmella alkaa säilöntä aika...


No onkos kellari nyt puhdistettu ja tuuletettu... sinne tulee kohta hyllyt täyteen...


Mopo taitaa jäädä sijoilleen, tuuma Arvo... Salmella tuntuu olevan niin paljon työlistaa, huokaa postia tuovalle Posti-Maurille...

 
(kuvakulmaa täältäkin päin pihaa)


(... jaa.a, pitäisi varmaan nämä ikkunan pieletkin laittaa..)

 
... kellari oli tuuletettu ja putsattu - olipas tyhjäksi vajunut talven mittaan...


... Salme istahtaa ja Maija suhisee jo hiljaa hellalla... kohta alkaa mehustuminen...

Niin, kyllähän se olisi mukava saada tämä talo aivan kuntoon, tuumaa Salmekin - monta olisi vielä ikkunaa viimeistelemättä ja vuorilautoja ja räystäitä - olisi se näyttelykin talvella... jospa siihen mennessä tulee tässä vähän luvattua Salmelle -Tampereella tavataan!

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Salmenkylän markkinat

Salmenkylän Osuuskaupan kulmalla oli torin tapainen ja näin kesällä siellä järjestettiin aina  pienimuotoiset markkinat.
Sinne oli tapana mennä koko päiväksi; tapaamaan ystäviä, viipyilemään ja turinoimaan. Martat keittivät hernekeittoa jota totta kai käytiin syömässä ja kahvit juotiin Osuuskauppiaan kaupalla. Kauppiaan rouva paistoi aina rinkeleitä markkinapäiväksi kahviin kastaa.

Sinne oli tapana myös pukeutua asiaan kuuluvasti ja Salmekin oli hankkinut oikein Ompelijattarelta kesäkuosisen hatun, siihen kuuluvan kassin - ja Arvolle tietenkin omansa...

Kuule, onko tämä nyt pakko laittaa... kun se lippalakki olisi niin kotoisa ... onko tämä ihan välttämätöntä... se lippalakki on kuin vähän juurtunut minun päähän...
Juu, Salme oli ehdottomasti samaa mieltä; juurtunut oli!
Kyllä, kyllä, pitää se, se on oikein hyvä. ... No mennään nyt... Kohta on kaikki jo siellä..
Mutta...  yrittää Arvo vielä... mutta ei auta, Salme on ehdoton..
(Kiitos Erjalle kesälahjasta, Salme on äärettömän iloinen!.. ja Arvokin :)


Salme oli hankkinut uudenlaisen ruokintalaudan pihan linnuille.
(Susanna käsialaa, kiitos!)



Ja päivästä vierähtäessä pitkä pätkä, palaavat Salme ja Arvo kotiin.
 


Mustikoita oli Salme halunnut laatikollisen. Niitä olisi kyllä ollut metsässäkin - Arvo huomautti. Turhaa rahan haaskuuta, kun ilmankin saa. Tästä oli mutissut puolen matkaa..
(Kiitos Mirjalle mustikoista, Nam!) 


Salme pyysi laittamaan mustikat pihapenkille - haki pari kulhoa ja aikoi perata mustikat saman tein.
(Kiitos ihanista kulhoista Saaralle!)

No niin, vai tällaista täällä sillä aikaa, kun vein tavarat sisälle....
Salmen mukana oli markkinoilta tullut jälleen uusi asukas - Aasi!
Mihin täällä joutuu näiden kanssa - tuumaa Arvo.
Saakohan nämä elikot  talveksi Naapurin Isännälle. Ei tähän pihaan mitään navettaakaan voi ruveta laittamaan... Pitääkin ensi tilassa kysyä, ettei se Salme keksi vaan sitä rakennusurakkaa.

(Kiitos Minnalle - Minnan Minit, ihanasta Ritarit-kahvipannusta jonka teki toiveiden mukaan!)



Salme ryhtyi mustikan perkuuseen. Paljon niissä ei töitä ollut, kovin oli puhdasta marjaa.
Aurinko paistoi - olikin saatu oikein mukava kesäkeli markkina päivälle.
Salme oli illalla paistanut kakkupohjan ja samalla kun kävi keittämässä kahvit, täytti kakun. Kesäisesti mansikoilla.
Tällä välin Arvo oli nostanut kamarin pöydän pihalle - ja itselleen lepotuolin.
Kahvi on valmista - Arvoooo


No onpa sillä nyt sikeät unenlahjat...
(kiitos ihanasta kesäisestä kakustakin Mirjalle)
 
 
 Aurinko paisteli mukavasti, kahvi tuoksui ja pihan ruokalaudalla käyvät lintuset pitivät ääntään.
No, nyt se hattu kyllä on käytössä, ihan vapaaehtoisesti.... Hatun reunalle istahtaa vihreä ja komea kärpänen - no, istukoon nyt siinä, tuumaa Salme ja aikoo leikata ison palan kakkua...
 

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Suvijuhlat 14.6.


Salme oli niin innoissaan jo heti herättyä.
Päivän askareilla oli jalka kovin kevyt, hymyilytti ja vähän hyräilyttikin.

Iltapäivällä alkoi sitten valmistautuminen. Käytiin Osuuskaupalla saunassa, tukkaa oiottiin ja pistettiin kiinni, kaapin kätköistä etsittiin heiluvahelmaista mekkoa ja sitten Salme kopisteli vintistä alas ja samaa kyytiä verannalle ja oli valmis lähtöön.
Arvoooo, missä sinä kuppaat?!
 
Nyt meennään! Linjuri tulee ihan justiin, enkä haluaa myöhästyä... aina saa tuota miestä odottaa...
(Kirveliköhän vielä tuliaisten puute)
 
 
No nyt pistetään juoksuksi!

Ja niin lähtivät mäkeä alas, ehtivät ja nousivat linjurin kyytiin. Hymyssä suin lähtivät.
Suvijuhliin.

Siellä olikin väkeä vaikka ja kuinka! Orkesteri oli vallan upea;
"Laimi Lyydia ja Kaipuun Kavaljeerit"
ja tango soi sitten upeasti...
Ja pokkasi se Arvo, pokkasi, vaikkei ollutkaan mikään parkettien partaveitsi..
 
Ja ilta jatkui, keinui, jatkui
 
 
Ja välillä käytiin katsomassa kokkoa..
 
 
se oli koottu rannalle ja olikin komea!
Kokolta käytiin Rysän baarissa... virvokkeilla - ja Arvo osti pienen Mesimarjaliköörin...
 
Ja taas kutsui tango...
 
 
...ja välillä käytiin virvokkeilla Rysässä, ja Arvo osti pienen Mesimarjaliköörin...

ja sitten Salme halusi taas lavalle
 
 
... ja Rysään.. ja
Arvo osti pienen Mesimarjaliköörin...

 
... no hupsis, rappu taisi olla meren kastelema..

 
Ja auttava käsi oli lähellä, tukemassa liukkaalla rannalla...
...musiikki vei, oli hyvä olla lähellä... ilta hämärtyi... aallot loiskivat rantalaituriin..
 
 
Huuuooomeentaa!!... herräääätyyys
Salme ponnahtaa aivan säikähtäneenä istumaan.. voi kun huimasi...
Rapussa kuului huudon lisäksi kolisevan..
 
..
No huomenta...
 
....tässä olisi aamukahvia, maistuukos?..
hmmkhömm minunkhö Mesikhömmmarjani,,

perjantai 29. toukokuuta 2015

Alkukesän päivä

Salme oli odottanut Arvon kotiin tuloa ja vähän itselleenkin yllätyksenä oikein ikävöinyt.
No, sitten oli tullut päivä jolloin Posti-Mauri aamutuimaan kyyditsi Arvon mopon tarakalla kotiin linjuripysäkiltä.
Ja sinne hävisi vinttiin ja petiin  koko mies.

 
Salme puki ja lähti alakertaan
Antaa miehen nyt sitten nukkua... matkaväsymystään...
 

Salme suunnitteli, että leipoo kakun Arvolle. Kotiinpaluun kunnniaksi..
 


mutta ei pysynyt munatkaa ehjinä...
nyt harmitti jo



aurinko näyttää tänään paistavan...


onpas pölyinen tämänkin muratti...
Ei, kahvikuppi mukaan ja pihamaalle hakemaan parempaa tuulta!

... voi sentään, lempikukat kielot ovat avautuneet


... mitä kuuluu kanoille, huomenta


ooohhon, aurinko jo lämmittää


siinäpä oli talonseinustalla mukava haistella keväistä aamua


kevät töitä olisi vielä tekemättä

mikäs vaahteraa vaivasi, huonosti kukki eikä vielä näkynyt lehtiäkään

 
kasvihuoneessa oli omaa elämää

 
ja paljon tekemistä

 
aika kiltisti olivat elikot antaneet pihan kukkien olla rauhassa

 
jaa-a, tästä se päivä taas lähti käyntiin...
ja oli tullut se Arvokin...