Joulun vierailu on ohitse

Tänä vuonna Salme ei laittanutkaan joulukuusta, kun lähtivät Arvon kanssa joulun viettoon
Urkille ja Irmalle. Ja sinne tuli rakas ystävä Iitukkakin.  edit: http://talo63.blogspot.fi/ täällä on upea kaitafilmikin joulun vierailusta!

Nyt on saavuttu kotiin, on jouluruokaa vatsat pullollaan ja mieli iloinen kaikesta ihanasta joulun tunnelmasta jota yhdessä koettiin ja kaikesta mukavasta jota iltaisin tuvassa puheltiin.
Mitä kaikkien kuullen ja mitä vähän hiljempaa kynttilän valossa tyttöjen kesken...

Pientä tunnelmaa taloon kuitenkin laitettiin:

Amaryllis ja pienen pieni puutonttu

 

Ja kynttelikkö

 

Nämä ihanuudet on Salme saanut Iitukalta, Salme vielä kiittää näistä,

näissä on mukava silmäänsä leputtaa ja samalla muistella juuri vietettyjä yhteisiä hetkiä.

 

Ja katsokaa tuota puista tonttua - ei ole kun kynnen päästä sirunen - ja silti sillä on kasvot ja kaikki!

 

Salme sai syksyllä Naapurin Isännältä vanhan traktorin etupyörän

ja laittoi sinne valmiiksi mullat ja tulppaanin sipulit kevättä varten.
Ajatus oli, että se siitä keväällä aikaisin siirretään sitten ulos...
Mutta kun rengas on lämpimässä kasvihuoneessa odotellut kevään tuloa, on
siellä kevättä odottavat tulppaanit innostuneet kukkimaan jo nyt!

No voi, voi, mitenkäs me nyt selvitään täällä.. kun juuri on pakkaset tulleet...
Kylläpäs vaan olettekin kauniita....

Rengas kukkineen ja pieni kukkalapio ovat Eijan aaton luukuista (joista Malakoffien puolella enemmän) , kiitos, aivan mahtava

Salmelta ilahtuneet terveiset myös!
 

Avaatko ovesi joulun tulla...

Salme on sitten iloinen! Pitkään odotettu hetki on vihdoin käsillä.
Mukavat puhelu rakkaiden ystävien kanssa edellisenä iltana...

Sitten aamulla possu ja kanat on hoidettu ja sovittu niille hoito, taloon on laitettu joulua ja on pakattu.

Viimeiset silmäykset pihamaalle.
Voi Arvo, sitten kai vaan vaatteiden vaihtoon ja kaikki mukaan, eikös, ai, ai...
Linjuri on kohta mäen alla. Voi sanoinkos minä nyt varmasti oikean tuloajan...
että sitten osaavat vastaan...
Ja pakkasinkos minä nyt ne mitä piti...
Juu, kyllä tässä varmaan on kaikki... niin, onkos ne eväät, on edessä pitkä linjurimatka...
voi sentään, ihan vatsassa jo kipristää, on tämä niin ihanaa...
Juu, on tämä - tuumaa Arvo - ja tällä kertaa on oikeasti samaa mieltä Salmen kanssa.



Avaatko ovesi joulun tulla?

Joulu on jo täällä!
Vai pidätkö visusti ovesi kiinni,
salvat oven päällä?

Sadun huoneessa salaisessa
saat lahjaksi ruusut ja tähdet.
Ota ne reppuun evääksi, kun matkoillesi lähdet.

 

Kinkun hakua

Salmenkylään oli satanut lumen. Ohuen, mutta valkean kerroksen ja sekö sai mielen heti kääntymään kohti joulua.

Saaalmee.... Saaaalmeeee

 

 

Arvo oli hakenut kelkan esiin ja oli sovittu, että lähdetään Naapurin Isännälle.

 

No niin, mennäänpäs varovaisesti, on tätä lunta tullut...
Istutkos kyytiin...

 

 

No, ei Salme istunut ja kävellen menivät naapuriin. Naapurissa oli Isäntä pitänyt lahtipäiviä ja kinkkuja oli laitettu suolaan joulua varten. Salme ja Arvo olivat tilanneet myös kinkun. Tai itse asiassa pari, kun suunnitelmissa oli hiukan erilainen joulun vietto..... ainakin puhetta oli ollut...
Nyt olivat hakemassa kinkkuja kotiin ja suunnitelmissa oli paistella niitä jo pikku hiljaa.

 Vaan kovin on kelkka tullessa tyhjän näköinen...

 

Tämä se ei näytä heti uuniin menevän. 

 

Niin, näin sitä oli katsottu siellä Naapurin sikalassakin...

 

Voi sinua, possu raukkaa - justiin olivat sinuakin lahtipenkkiin viemässä... eihän sitä vinkunaa voinut kukaan kuunnella - ja katsoa - niin kauniisti ja anovasti katsoikin minua, ettei sitä voinut jättää.... Eikös vaan!

Juu, ei voinut ei - huokaa Arvo hyvin syvään

 

Tännehän sen voi laittaa nyt kanojen kanssa näin alkuunsa, eikös vaan, Arvo!

Täällä se viihtyy, voi toinen....

Juu, viihtyy, viihtyy ja vaikka viihdytetään...

 

Arvo päätti, että käy hakemassa kinkut toisena päivänä - ja ihan yksin.

Salme ja Arvo kotona - kotona

Markkoiden aikaan oli kaikenlaista kohua ja kohinaa Salmenkylällä. 
Lehtiinkin haettiin kaikkea jutun juurta joka selvisi Arvolle ja Salmelle vasta markkinoilla.
Salme järkyttyi ihan kamalasti - vaatimaton kun on :)
Markkinoiden jälkeen eivät tulleetkaan kotiin vaan kotiutuivat vasta nyt, kun pahin kohu on laantunut.

Mutta kyllähän Salme oli tyytyväinen päästessä omalle kylälle - jo rauhoittuneelle ja erityisesti omaan kotiin.
Markkinavaatteet kaappiin, villasukat jalkaan ja hellaan tuli. Kanat piti kädä katsomassa ja hyvin ne näyttivät voivan. Olivat Naapurin isäntä ja Posti-Mauri hoitaneet ja ruokkineet niitä hyvin.
Salme laittoi lihapullia ja perunoita. Arvo tykkäsi niistä erityisesti. Syömääään!
Tällä välin, kun Salme on matkustellut, on Jatan tyttöset tehneet ihanan kasan pieniä ruokia 1:18 ja nämä annokset ovat tytöiltä. Ja paljon muutakin, mutta pikku hiljaa lisää. Kiitos Fanny ja Sofia <3

 

Syädään pitkään ja hartaasti.

Ja sitten vintille mihin on kannettu markkinatuominen.
Tules Salme katsomaan, eikös tämä ole tässä hyvä - ihan kuin tehty... 

Eikös oteta ruokaperäset?

 

Katsopas nyt, kuinka hyvin toimii...

 Sänky on Erja Helanderin käsialaa patjaa myöden. Näitä oli pieninä ja suurina markkinoilla. Ja on aivan  ihana ja sopiva kaikin puolin. Ja varmaan siinä olisi makoisat unet...

 No kuule, ota sinä vaan peräsesi, minä lähden
alakertaan....

 

Ja Salmella on kiire jo alas...
 kasaa tyynyt selän alle, pistää peiton päälleen, (Teij Veijolan virkkaaman kuten vihreät tyynytkin) ottaa sitten puhelimen ja valitsee Iitukan numeroa  - aikookin puhua piiiitkäään.

Ja jos illemmalla vielä kokeilisi Urkille ja Irmalle - kuulisi mitä sinnekin kuuluu.
Ulkona satoi räntää joten pihatöihinkään ei tänään ollut kiire...
Jokohan se on Iitukalle tullut ensilumi?

 

Muutama huonekalu kartanoon

Jatan tyttöset ovat urakoineet pieniä ruokia - aivan ihana! Tännehän kuuluu herkkujuustotarjotin, namskis ja leivonnaisia. Kirsikat on aiempia hankintoja.

Vähän on sisustustakin tullut lisää...

 

 

Mikä näissä punaisissa sohvissa viehättää?!

Tämäkin oli aivan pakko saada, kun huutonetissä näin.

 

Nämä minulla oli ennestään; jalkalamppu ja flygeli

 

Ja sitten ne tekstiilit. Jotenkin tänne kuuluu tämmöinen pörröinen ja karvainen,,, tämä ehkä liian pitkänukkainen, mutta tämmöinen.

Jaa-has - Talo Kiireeetön

Niin sitten kävi, että uusi talo saapui. Lunbyn 1970 1980-lukujen taitteesta ja Ruotsista
aikoinaan ostettu kartanomalli.
Se on suuri ja se on juuri sellainen malli josta olen haaveillut.

Talo on niin hienossa alkperäiskuosissa ja kunnossa etten kyllä kykenekään kajoamaan sen pintoihin
vaan ne on kyllä jätettävä näin.
Ja niihin sitten hankittava ja tehtävä rauhassa kalusteet.
Talon mukana tuli sähköt ja lamput. Ja nyt minulla on valovalmis upea talo!

 

Vasen pääty...

ja oikea pääty

 

 

ja yksittäin sitten vielä...

 

 Talossa on parveke/kuisti yläkerrassa - ja sielläkin ihana valo - Ja Pari Ovet

Niistä tullaan tähän... olisikos hyvä kirjastohuoneelle?

 

 

Sen vieressä on kylpyhuone - suuri - ja sinne löytyi jo varastoon ostamat lavuaari... ei tule sitten

 Salmelle, ei..

 

Alapuolella on tämä huone josta ei vielä osaa sanoa mikä siitä tulee - ehkä ruokasali, kun vieressä on keittiö...

Keittiö on punaisella lattialla ja oransilla lampunkuvulla ja sinne tulee ihanat värisävyt - no olkoon tässä vähän raukkauden sävyiset :) Ja sinne minulla on myös hankkimani kaapisto ja hella ja jääkaappi...

 

 
 
 Ja alkakerran kolmas huone on suuri olohuone - lamppuja... ja taitavatkin sopia tänne nämä
Keuruulla valmistetut tuolit!



Niin... ja olihan ylhäällä vielä yksi huone - makuuhuone?, ehkä
Upea kattoikkuna - ja lamppu :)
Juu, älä hermostu Kaisa... sovittelen vaan miltä näyttää kahdella .... on tulossa!!

 

Tämän talon täyttämisellä ei olekaan nyt kiire. Tämä valmistuu hitaasti ja nautiskellen. Se on niin kaunis jo vallan näin.

Ja tietysti - asukas... siitäkään ei vielä ole hajuakaan, mutta jotenkin tämä on ihan erilainen brojekti, kummallista, silläkään ei tunnu olevan kiire, asukkaalla..
Talo Kiireetön. 

Kaikki hauska loppuu aikanaan

Mukavia päiviä oli yhdessä vietetty ja se huipentui puutarhajuhliin.

Mutta niin se vain on, että kaikki päättyy aikanaan ja niin nämäkin mukavat vierailut.
Terttu ja Kerttu suunnittelivat lähtöä kotimatkalle ja aamiaisen jälkeen lähtivätkin linjurille.
Kiiteltiin puolin ja toisin ja luvattiin kirjoitella ja suunnitella taas uusia vierailuja.

 

 

 Iitukka komensi nurkalla notkuvat miehetkin hyvästelemään...

Arvo vaan ei meinanut uskaltautua hyvästeille Kertun kanssa...

Ja sinne kaasutti linjuri. Olipa tyhjä ja hiljainen olo...

Kerttu ja Terttu olivat sellaisia iloisia pulpputtajia, että tyhjiö jäi...
Oltiin puhumatta - ja miehet lähtivät mopojaan katsomaan.
Niin, se taitaa tietää kotiin lähtöä Urkille ja Iitukallekin... ei vaan raaski sanoa ääneen - vielä...

Kun miehet yhdessä huoltavat Urkin skootteria lähtökuntoon, tytöt varastavat oman hetkensä ja kahvikupposten kera istuvat portaalle puhumaan nekin asiat joita ei ole miesten kuullen voinut, tai muuten ennättäneet puhella... kaikki ne herkät ja yksityisimmät...

 

Ja sitten käydään vileä sisään...

Arvo kehotti Salmea istumaan kamariin ja lupasi laittaa kahvit ja iltaselta jääneitä lettuja,
että jaksavat kohta lähtevät matkata kotiin...

 

Kovin on kaihoisa ja haikea ilmapiiri...

Salmellakin suru vähän Iitukankin puolesta... vaikka jotain ne lupailivat toisilleen - Urkki ja Iitukka.
Kovin kyllä meinataan heti kirjoitella ja Salme aikoo sen puhelimen jostain vaan hommata ja ne linjat. Maksoi mitä maksoi...

 

Ihan on kyynel silmäkulmassa vähän kaikilla ja salaa Urkkikin nieleksii...

Ja sitten taas vaan ollaan, kaikki yhdessä - eikä kenenkään tarvitse sanoa enää mitään.

 

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

 

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

 

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

 

Eino Leino

 

Rapu rapu rapu rapu rallaaaa

Huuuoommenta.... niih-tuota...

 

 Arvokin heräili aamukahville...

 

Niin, eilen illalla....

 

 

Salme oli saanut aimo kasan suuria rapuja Naapuri Isännältä ja Arvon kanssa olivat päättäneet järjestää oikein rapujuhlat.

Penkit ja pöydät pihamaalle, iloinen mieli ja sitten ne ravut...

 

 

... ja niin iloinen puheensorina ja naurun pyrskeet pikku hiljaa voimistuivat hämärtyvässä illassa....

 

.... aloittakaapas sitten....

.... voi sentään, onkos tämä semmoinen jäähyväisten ilta myös...

... kuvakavalkaadi puhukoon puolestaan....

 

"Katariinan kamarissa valvottin...

me suviöitä iiihaaaniiia
Kesäkeijut terheniset haaveisiin
toi suloisia uuunelmiia....

 

...sinisilmä tyttöseni katso kaihoisasti....

 

....Katse tunki sydämeeeni syvyyksiihin asti....

 

...Katariinan kamarissa valvottiin
Me suviöitä iiihaaania"

 

 

"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu....
        ......

 

...En ma iloitse, en sure huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen"

 

 

"Tänään en voi luokses tulla,

yöhön synkkään tieni käy.
Vaikka etsii sillmät sulla,
varjoista ei mitään näy.
Tuskin oikein ymmärsitkään,
mitä vaati meiltä maa.
En voi viipyä nyt pitkään,
mua veljet odottaa.
En voi viipyä nyt pitkään,
mua veljet odottaa.

Pilvi otsallaan on kuulla,
koira haukkuu jossakin.
Niin et saa vain koskaan luulla,
että toista kaipaisin.
Viimein luoksesi jos palaan,
olkoon päivä, olkoon yö,
kerron kaiken minkä salaan,
hyväillään ja päättyy työ.
Kerron kaiken minkä salaan,
hyväillään ja päättyy työ....

...Jollen saavu toukokuuhun,

veli pellot muokatkoon.
Luuni jäivät multaan muuhun,
olen mikä ollut oon.
Mene pellon pientareille,
poimi tähkä kämmeneen,
anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen.
Anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen."

"Kai muistat kannella kun fregatin
Kai muistat kannella kun fregatin
me haaveksimme
Ja laulelimme,
Kun harmonikka kutsui tanssihin.

 

Ol' yhdesneljättä - mä muistan sen -
Ol' yhdesneljättä - mä muistan sen -
ja elokuuta,
Kun annoit suuta
Sa mulle pauhatessa aaltojen.

......

 

...Ja nimi laivan, se on rakkaus.
Ja nimi laivan, se on rakkaus.
Ei löydy toista
Niin suurenmoista
Ja voittamaton on sen purjehdus "

Jos iltatuuli viestin viedä vois`
taa maitte, merten kaaauaaksi pois.
Kaipuuni suuulle kertoa taihtoisin
tuskien täyttämäin tieeeni mä kertoisin..
Näin sävel suruinen
yli metsien soipi kutsuen
Kuuleteha ystäväni lauluni
saapukoon se luokseni
missä lienetkin...

 

Mustathan aikaa, aikaa nuoruuden

ja onnen taikaa, taikaa rakkauden....
jos kaiken muistat, erheeni anteeks suo

onneni rauniot jälleen näin ehjäks luot..

 

 

 

Nääääiiin sävel suruineeeen
yli metsieeeen soipi kutsueeen...

 

 

 

....Kuuleteha ystäväni lauluniiii
saapukoon se luoksesi
missä lienetkin...