Translate

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Osuuskaupalla

Salme lähti katsomaan, miltä Osuuskaupalla näytti, oli kuullut, että siellä Aura ja Pentti suunnittelivat pääsiäisen tienoille kaupan avaamista. Ja tuoretta leipää sieltä sai jo nyt aamuisin. Jostain täytyy aloittaa, tuumi Aura ja nautti, kun voi pikku hiljaa aloitella kaupan pitoa.

Juodaan ensin kahvit..




Kevään tulosta oli Salme innoissaan ja tiedusteli josko kauppaan saadaan siemenpusseja..


No jo vain, lupailee kauppias Pentti. Kyllä tulee puutarha tuotteitakin. Tosin alakerran tilojen suunnitelmat  olivat hiukan erilaiset Auralla ja Pentillä


Minä olen ajatellut laajentaa vaatepuoleen. Muutamaa hyvää valmisvaatemallia.  Suunnitelmia ja alustavia sopimuksiakin jo on. Mutta mennäänpäs katsomaan!


Ja kurkataan ..



Täällähä ei enää haise okenkaan savulle.


Tänne toiselle puolelle pari vaaterekkiä ja pieni sovituskomero tänne perälle, suunnittelee Aura.



Tuonne etuosaan mahtuu hyvin Pentin suunnitelma, puutarhatuotteet


Näyteikkunaa laitoin jo pääsiäinen mielessä.




Hyvin näyteikkunasta näkee myös sisällä saakka. Kova ikkunan pesu sinulla, tuumaa Salme.



On se mukava, kun saa kaupan auki. Vaikka konttorin paikka onkin vielä ratkaisematta...


tiistai 31. tammikuuta 2017

Kukas se siellä!

Aamulla anivarhain Salmen portista vilahtaa pieni ja tumma hahmo... varovaisesti kuuntelee, katselee ja haistelee ympärilleen..

... pieni kissa kiertelee ja kurkistelee ja päättäväisenä asettuu oven taa..


..mmiiuuu...

Arvo lähtee ulos puuhilleen aamukahvin jälkeen. Onkin tulossa kirkas päivä!


Ja samalla livahtaa pikkukissa...
.. ja kurkistaa keittiöön.

No mutta hyvänen aika! Kukas se siinä!...


..mistäs se sinä siihen tupsahdit...


... voi, voi... ja kissi jo hyrisee ja päästää hentoja maukaisuja, puskee Salmen kättä...


Onkos sinun nälkä? Otapa maitoa.. Arvo taisi pistää kahviinsa viimeiset kermat.


... noin, latki vaan.. (niin, ennen kissoille juotettiin maitoa ja kermaa)


Kukas sinä mahdat olla ja mistä tulla.. ei taida pentuja olla lähitaloissa... Ellei Naapurin Isännän navettakissoista jollaan olisi pentuja...


Oletpa sinä kaunis, niin kultainen, on jo aivan innoissaan Salme. Pitkään on Salme kaivannut omaa kissiä..


Voi sinua, pitääpä kysellä missä sinua kaivataan...
Miiuuu, vastaa kissi ja tähyää jo uteliaasti ympärilleen...


Salme on soitellut kylälle ja kysynyt myös Naapurin Isännältä, mutta missään ei kuulu kenkään kaipaavan kissaa. Joku uumoili, että kylällä liikkunut markkinaväki olisi jättänyt kissan jälkeensä... tiedä häntä....   Illalla Salme miettii jo kissille nimeä.. oletkos sinä Miiru?..


Mikään Miiru, tuumaa Arvo... sehän on Pentti!


No elä höpsi! Sehän on tyttö-kissa. Ja kauppiashan on Pentti... Eihän sitä voi nimetä kauppiaan mukaan kissiä!
No jos ei Pentti, niin sitten Pirkko.


No ei nyt sentään - hyvänen aika, lakkaa höperehtimästä! se kyllä näyttää niin Miirulta!
Mikään miiru.. kas kun ei viiru.. Kuule, nytpäs tiedän, Siiri, Siiriltä se näyttää..


No ei ole Siiri tämä, ei sitten millään ole.   Kuulepas Salme, eihän sitä tiedä ollenkaan jääkös tuo lainkaan tänne. Ja katos nyt miten se jo sotkee...
Oi, voi pikkuista Miirua ...


Oletkos sinä Miiru... kurrrr prrrr

 Voi mihinkäs me laitamme sinut nukkumaan..

Jos pannaan verannalle vähän sanomalehteä ja lukitaan se sinne...ja huomenna viedään Naapurin navettaan...

Niin, laitetaan sinulle kori vintille minun sängyn viereen... Sitten ei vieras talo pelota.


No eipä kai tuota pelota... yöllähän se on ulkonakin ollut ja tullut... sano tässä sitten enää mitään, tuumaa Arvo ja lähtee jo komeroa kohden korin hakuun.. Ei tässä taida enää mikään auttaa...

Voi minun pieni Miiru-kissi ❤


Iso,iso kiitos ihanainen Hanna!❤www.hannajaleijona.blogspot.fi

perjantai 30. joulukuuta 2016

Perinteinen aattoluukku Eijan kanssa! 😍

.Perinteitä pitää olla! Jo muutamana jouluna olemme Eijan kanssa vaihtaneet aattoluukun.
Itsellä se olikin ainoa.
Paketista paljastui pieniä paketteja ja niissä
asiankuuluvat ohjeet avaamisajasta.
Ensimmäisen sai avata jo aamusta. Sieltä löytyi
pitsikassi ja selvästi tarjoiluvati.

Sitten sai avata seuraavan edellisen avattua.
ja Salmen ja Arvon piti olla avaamisessa läsnä....


...ja kun paketti avautui, ei ollut Salmen riemulla rajaa....
Arvo taas kalpeni! 😃

Salme on tikahtua.... Arvo ei edelleenkään saa sanaa suustaan... Nousee testaamaan kuitenkin, kun Salme naurun keskellä patistaa.... Tästä varmaan kuullaan vielä


Sitten oltiin jo joulurauhan julistuksen jälkeisessä ajassa....
Ihanan pehmeään kangasnenäliinaan oli kääritty jotain mitä saattoi tuunailla välipäivinä.... Puinen koppi! Wc, liiteri, vaja, possula...



ja sitten viimeinen paketti avattiin illalla muiden jälkeen.. Ei ennättänyt yhteiskuvaan, pääty kamarin ikkunaan hetimiten. Kaunis!

yhteiskuvaa ihanuuksista. Pienen pieni nukkekin... Onkohan se Huolinukke.

Hyvin mahtuu kuntopyörä Arvon huoneeseen.

Arvo itse oli jo pihalla... Jaa-a, tähän saisi hyvän työkaluvaradton. Olisi tilaa mopedin osillekin..

Salme taas on pienen onnettomuuden jälkeen sohvalla lepuuttamassa särkynyttä jalkaansa. Hyvin se tuntuu kestävän liimasiteen kanssa. Samalla sohvalla voi suunnitella uuden kopin tulevaisuutta. Se olisi tilavampi puusee... Ovessakin oikein sydän... Toisaalta, sekin olisi ulkohuussi... Niin, jos puutarhavaja... Sinne saisi talvipesän myös kaneille!

Kiitos Eija! (eijulista.blogspot.com) Aivan ihana aatto ja joulun jatkot aattoluukun kera. Pidetään perinteestä kiinni!
edit. Kokonaan jäi mainitsematta kasa karamelleja joita oli "kyytipoikana" pakettien avaamiseen ja ohjeisiin liityen. Harmi - niitä nyt ei ole yhtään kuvattavaksi..

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluiltana vielä

Ilta on kääntynyt yöksi
ja Aura ja Penttikin lähteneet kotiin. Pihalla vielä loistavat jolun valot...



ja sisälläkin vielä valvotaan... 



Kuusen alta Salme ja Arvo ottavat paketit...


Kaunis jouluinen rasia oli kutkutellut Salmen mieltä ja sitten Arvo oli ojentanut sen Salmelle.
Suloinen posliinilumiukko!


Salmen oli yleensä kovin vaikea pitää paketit hypistelemättä, mutta Arvo oli tuonut paketit vasta juuri ennen Auran ja Pentin tuloa kuusen alle, eikä Salme ollut ennättänyt niitä tunnustella.
Arvo katseli Salmea lämmöllä, kun ojensi hänelle suuren paketin.


Salme avasi sitä varovaisesti...


oooihhhh... 


Voi että! Salmen silmiin nousee ihan kyynel. Salmen rakas apinalelu!
Arvo kertoo vähän siivoilleensa vanhan liiterin uumenissa ja löytäneensä sen. Oli sitten putsaillut sitä pitkin syksyä. - Salme on niin onnellinen!


(apina ja lumiukko sekä pyöreä rasia on Rulluddin pikkujouluista, Saara Vallinevan tekemiä,
oi, olen niihin yhtä rakastunut kuin Salme <3 )

.

Kaataisikohan Arvo vileeä kupin kahvia.. voisi ottaa sen kanssa yhden tortunkin..
Voi miten tässä olikin hyvä olla...


Niin oli, samaa mietti Arvokin - pitäisiköhän sitä nyt sitten... vai mitä, onkos joku
semmoinen parempi hetki... khrööhööm, tuota... Salme... niin, tuota...kuule...
Niin, tuota,----------- Ottaisitkos kupin kahvia?
No voi hemmetti, miten se nyt näin meni...


Juu, kiitos - tahdon  minä.... tuotko tortunkin..